Kaaos!

Tänään se alkoi. Kaikista hyvistä aikeista huolimatta remontti levisi yläkertaan, vaikka keittiö ei olekaan läheskään valmis. Olimme muka edellisen talon remontoinnista viisastuneet niin, että tällä kertaa tekisimme yhden huoneen kerrallaan täysin valmiiksi ennen seuraavaan siirtymistä. Jotenkin valottomaan keittiöön ja siirreltävään kaasutasoon on tottunut siinä määrin, että haaveet suloisista yöunista veivät voiton remonttikohteista. Kohteena nyt makuuhuone ja haaveena hyvien romaanien luku iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä nukumme sulloutuneena kaikki kolme pieneen lastenhuoneeseen, jossa on elettävä pienimmän nukkujan rytmin mukaan.
Hetken aikaa meillä oli sänky tässä tulevassa supermakuuhuoneessa, mutta talven tultua siirryimme pikkuhuoneeseen, jonka sai helpommin lämpimäksi. Makuuhuoneessa kävi niin kova veto, että pipo oli nukkuessa hyvin tarpeellinen varuste. Katossa olleesta pinkopahvin repeämästä myös tippuili isoja kärpäsiä tasaiseen tahtiin. Ylävintillä taitaa olla elämää enemmän kuin arvaammekaan.
Pohdin kovasti seinien avaamisen tarvetta. Museoviraston asiantuntijan kanssa juteltuani sain vahvistuksen sille, että ulkoverhousta ei kannata missään tapauksessa purkaa. Moni koristeellinen yksityiskohta olisi mahdotonta säilyttää samanlaisena. Sisätiloissa Museovirasto suosittaa jättämään vanhat tapettikerrokset paikoilleen ja tämä aiheutti melkoista päänvaivaa. En toki haluaisi tuhota talomme historiaa. Olimme avanneet jo keittiön ulkoseinän ja todenneet purujen olevan kuivia, vaikka ulkoverhouksessa kosteusvaurioita onkin. Päädyimme kuitenkin avaamaan myös makuuhuoneesta ulkoseinän, koska talossamme on käytetty muovipohjaista puhallettavaa eristettä purujen joukossa. Seinän takaa löytyikin kaikenlaista ihmeteltävää:

 

 

Seinän sisästä löytyi suuri mehiläispesä

Eristeenä turvetta, puruja, "humpuukia" (valkoinen muovieriste), mehiläispesiä ja ilmaa. Eipä ihme, että talvella palelsi...
Mielenkiintoisin löytö oli muovieristeen vierestä löytynyt mehiläiskenno. Kekseliäät mehiläiset ovat rakentaneet sen lähimmästä materiaalista ja kenno on kuin ohutta muovia.

Huuh, pölyä ja melua siis luvassa. Toivottavasti parvekkeen oven alapuolella ollut lahonnut tukipuu jää ainoaksi laholöydöksi. Onneksi tätä kaikkea ei tarvitse tehdä itse vaan osaava remonttimies on hoitanut hommat tähän asti. Odotan jo tapetointivaihetta, se on ominta aluettani. Ai niin, se tapetti on vielä löytymättä. Remontointi voisi aina olla tälläistä tapettimallistojen selailua ja valinnan vaikeutta:)

P.S. Kiitos vielä kaikille Saa koskea! -päivään osallistuneille.  Päivä oli tapahtumarikas ja antoisa. Ensi vuonna uudestaan!

 Molemmissa värikylpyryhmissä kokeiltiin maalaamista myös jaloilla ja muutama askel tallentui teoksen ulkopuolellekin.