Kaaos!

Tänään se alkoi. Kaikista hyvistä aikeista huolimatta remontti levisi yläkertaan, vaikka keittiö ei olekaan läheskään valmis. Olimme muka edellisen talon remontoinnista viisastuneet niin, että tällä kertaa tekisimme yhden huoneen kerrallaan täysin valmiiksi ennen seuraavaan siirtymistä. Jotenkin valottomaan keittiöön ja siirreltävään kaasutasoon on tottunut siinä määrin, että haaveet suloisista yöunista veivät voiton remonttikohteista. Kohteena nyt makuuhuone ja haaveena hyvien romaanien luku iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä nukumme sulloutuneena kaikki kolme pieneen lastenhuoneeseen, jossa on elettävä pienimmän nukkujan rytmin mukaan.
Hetken aikaa meillä oli sänky tässä tulevassa supermakuuhuoneessa, mutta talven tultua siirryimme pikkuhuoneeseen, jonka sai helpommin lämpimäksi. Makuuhuoneessa kävi niin kova veto, että pipo oli nukkuessa hyvin tarpeellinen varuste. Katossa olleesta pinkopahvin repeämästä myös tippuili isoja kärpäsiä tasaiseen tahtiin. Ylävintillä taitaa olla elämää enemmän kuin arvaammekaan.
Pohdin kovasti seinien avaamisen tarvetta. Museoviraston asiantuntijan kanssa juteltuani sain vahvistuksen sille, että ulkoverhousta ei kannata missään tapauksessa purkaa. Moni koristeellinen yksityiskohta olisi mahdotonta säilyttää samanlaisena. Sisätiloissa Museovirasto suosittaa jättämään vanhat tapettikerrokset paikoilleen ja tämä aiheutti melkoista päänvaivaa. En toki haluaisi tuhota talomme historiaa. Olimme avanneet jo keittiön ulkoseinän ja todenneet purujen olevan kuivia, vaikka ulkoverhouksessa kosteusvaurioita onkin. Päädyimme kuitenkin avaamaan myös makuuhuoneesta ulkoseinän, koska talossamme on käytetty muovipohjaista puhallettavaa eristettä purujen joukossa. Seinän takaa löytyikin kaikenlaista ihmeteltävää:

 

 

Seinän sisästä löytyi suuri mehiläispesä

Eristeenä turvetta, puruja, "humpuukia" (valkoinen muovieriste), mehiläispesiä ja ilmaa. Eipä ihme, että talvella palelsi...
Mielenkiintoisin löytö oli muovieristeen vierestä löytynyt mehiläiskenno. Kekseliäät mehiläiset ovat rakentaneet sen lähimmästä materiaalista ja kenno on kuin ohutta muovia.

Huuh, pölyä ja melua siis luvassa. Toivottavasti parvekkeen oven alapuolella ollut lahonnut tukipuu jää ainoaksi laholöydöksi. Onneksi tätä kaikkea ei tarvitse tehdä itse vaan osaava remonttimies on hoitanut hommat tähän asti. Odotan jo tapetointivaihetta, se on ominta aluettani. Ai niin, se tapetti on vielä löytymättä. Remontointi voisi aina olla tälläistä tapettimallistojen selailua ja valinnan vaikeutta:)

P.S. Kiitos vielä kaikille Saa koskea! -päivään osallistuneille.  Päivä oli tapahtumarikas ja antoisa. Ensi vuonna uudestaan!

 Molemmissa värikylpyryhmissä kokeiltiin maalaamista myös jaloilla ja muutama askel tallentui teoksen ulkopuolellekin.

Viikonlopun puuhamaa

Viikonloput ovat ihanaa aikaa toteuttaa kaikkia viikolla muhimaan jääneitä ideoita. Välillä toteutuslistalla on kärkipäässä ärsytyskynnyksen ylittäneitä ikuisuuskohteita. Meillä tälläinen löytyi kivasti pääsisäänkäynnin edestä. Kirjaimellisesti. Etuoven eteen kertyi jo muuton aikana kaikenlaista ihmeellistä rompetta, joka vain jäi lojumaan oven eteen ja portaikon reunoihin. Sisällä siivotessa ulko-oven taakse oli tosi kätevä laittaa kaikki "mietin tämän paikkaa hieman myöhemmin" -tyyppiset tavarat.  Aikani kompuroituani päätin siivota koko ulko-oven edustan. Tosin homma jäi vähän kesken ja suurin osa tavarasta siirtyi oven taakse tuulikaappiin...siivoamisessa en ole koskaan ollut vahvimmillani :) Muutos on kuitenkin huomattava kun tulee kotiin. Tuulikaapissa nyt on muutenkin niin pimeää, että sen voi kulkea yhtä hyvin silmät kiinni, heh.

Kuten kuvasta voi päätellä, rakastan kaikenlaisia lyhtyjä. Hauskat kumiset kukkaruukut löysin kaupan alelaarista. Oletan, että ne kestävät pakkasta. Ulko-ovestamme tuulee suoraan sisälle, mutta ovi on yksityiskohtineen aivan mahtava. Edelliset asukkaat olivat ehtineet remontoida pienen kylpyhuoneen, jonka ikkuna näkyy pylvään takana oikealla. Ikkuna ei mielestäni istu talon ulkoasuun mitenkään ja tursottavat muovieristeet eivät sitä mitenkään kaunista. Metsästän tilalle salmiakkiruutuista vanhaa ikkunaa, johon voisi teettää tuplalasit lisäksi. No, kaikki aikanaan.

Iloitsin suunnattomasti kun löysin vielä aivan liian myöhään istuttamistani kesäkurpitsan taimista yhden hyväkuntoisen kurpitsan. Ensi kesänä sitten uudestaan, näitä oli selvästi helppo "kasvattaa" tekemättä mitään. Ensi lauantaina Saa koskea! -päivä Nuutajärvellä, sinne siis!