Tuikkulyhdyin pimeyttä vastaan

Apua, minne katosi marraskuu ja miten kohta voi olla jo joulu? Jotain tässä välissä on tapahtunutkin, nimittäin Keramiikkapajalla on suunniteltu valohoitoa pimeyteen :) Nuutajärven koko kylän yhteinen joulukalenteri on julkaistu ja jokaisen luukun taakse kätkeytyy kivaa tekemistä. Kahdeksannen luukun kohdalta löytyy Keramiikkapajalla pidettävä tuikkulyhtykurssi. Kurssin ensimmäinen osa on sunnuntaina 8.12. jolloin lyhdyille annetaan muoto käsinrakentaen ja kaavoja apuna käyttäen. Seuraavana sunnuntaina 15.12. raakapoltetut työt koristellaan patinoimalla, sivellinkoristelulla, lasimurskalla tai näitä kaikki luovasti yhdistellen. Kurssin hinta on 45€ sisältäen materiaalit ja poltot. Mahdollinen postitusmaksu peritään erikseen. Valmiit työt voi myös noutaa pajalta. Tarkemmat tiedot kurssista löytyy Nuutajärven nettisivuilta www.nuutajarvi.fi ajankohtaista-osiosta. Ennakkoilmoittautuminen on käynnissä, mutta mattimyöhäisetkin huomioidaan, jos paikkoja on vapaana. Lämpimästi tervetuloa!

Kaaos!

Tänään se alkoi. Kaikista hyvistä aikeista huolimatta remontti levisi yläkertaan, vaikka keittiö ei olekaan läheskään valmis. Olimme muka edellisen talon remontoinnista viisastuneet niin, että tällä kertaa tekisimme yhden huoneen kerrallaan täysin valmiiksi ennen seuraavaan siirtymistä. Jotenkin valottomaan keittiöön ja siirreltävään kaasutasoon on tottunut siinä määrin, että haaveet suloisista yöunista veivät voiton remonttikohteista. Kohteena nyt makuuhuone ja haaveena hyvien romaanien luku iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä nukumme sulloutuneena kaikki kolme pieneen lastenhuoneeseen, jossa on elettävä pienimmän nukkujan rytmin mukaan.
Hetken aikaa meillä oli sänky tässä tulevassa supermakuuhuoneessa, mutta talven tultua siirryimme pikkuhuoneeseen, jonka sai helpommin lämpimäksi. Makuuhuoneessa kävi niin kova veto, että pipo oli nukkuessa hyvin tarpeellinen varuste. Katossa olleesta pinkopahvin repeämästä myös tippuili isoja kärpäsiä tasaiseen tahtiin. Ylävintillä taitaa olla elämää enemmän kuin arvaammekaan.
Pohdin kovasti seinien avaamisen tarvetta. Museoviraston asiantuntijan kanssa juteltuani sain vahvistuksen sille, että ulkoverhousta ei kannata missään tapauksessa purkaa. Moni koristeellinen yksityiskohta olisi mahdotonta säilyttää samanlaisena. Sisätiloissa Museovirasto suosittaa jättämään vanhat tapettikerrokset paikoilleen ja tämä aiheutti melkoista päänvaivaa. En toki haluaisi tuhota talomme historiaa. Olimme avanneet jo keittiön ulkoseinän ja todenneet purujen olevan kuivia, vaikka ulkoverhouksessa kosteusvaurioita onkin. Päädyimme kuitenkin avaamaan myös makuuhuoneesta ulkoseinän, koska talossamme on käytetty muovipohjaista puhallettavaa eristettä purujen joukossa. Seinän takaa löytyikin kaikenlaista ihmeteltävää:

 

 

Seinän sisästä löytyi suuri mehiläispesä

Eristeenä turvetta, puruja, "humpuukia" (valkoinen muovieriste), mehiläispesiä ja ilmaa. Eipä ihme, että talvella palelsi...
Mielenkiintoisin löytö oli muovieristeen vierestä löytynyt mehiläiskenno. Kekseliäät mehiläiset ovat rakentaneet sen lähimmästä materiaalista ja kenno on kuin ohutta muovia.

Huuh, pölyä ja melua siis luvassa. Toivottavasti parvekkeen oven alapuolella ollut lahonnut tukipuu jää ainoaksi laholöydöksi. Onneksi tätä kaikkea ei tarvitse tehdä itse vaan osaava remonttimies on hoitanut hommat tähän asti. Odotan jo tapetointivaihetta, se on ominta aluettani. Ai niin, se tapetti on vielä löytymättä. Remontointi voisi aina olla tälläistä tapettimallistojen selailua ja valinnan vaikeutta:)

P.S. Kiitos vielä kaikille Saa koskea! -päivään osallistuneille.  Päivä oli tapahtumarikas ja antoisa. Ensi vuonna uudestaan!

 Molemmissa värikylpyryhmissä kokeiltiin maalaamista myös jaloilla ja muutama askel tallentui teoksen ulkopuolellekin.

Viikonlopun puuhamaa

Viikonloput ovat ihanaa aikaa toteuttaa kaikkia viikolla muhimaan jääneitä ideoita. Välillä toteutuslistalla on kärkipäässä ärsytyskynnyksen ylittäneitä ikuisuuskohteita. Meillä tälläinen löytyi kivasti pääsisäänkäynnin edestä. Kirjaimellisesti. Etuoven eteen kertyi jo muuton aikana kaikenlaista ihmeellistä rompetta, joka vain jäi lojumaan oven eteen ja portaikon reunoihin. Sisällä siivotessa ulko-oven taakse oli tosi kätevä laittaa kaikki "mietin tämän paikkaa hieman myöhemmin" -tyyppiset tavarat.  Aikani kompuroituani päätin siivota koko ulko-oven edustan. Tosin homma jäi vähän kesken ja suurin osa tavarasta siirtyi oven taakse tuulikaappiin...siivoamisessa en ole koskaan ollut vahvimmillani :) Muutos on kuitenkin huomattava kun tulee kotiin. Tuulikaapissa nyt on muutenkin niin pimeää, että sen voi kulkea yhtä hyvin silmät kiinni, heh.

Kuten kuvasta voi päätellä, rakastan kaikenlaisia lyhtyjä. Hauskat kumiset kukkaruukut löysin kaupan alelaarista. Oletan, että ne kestävät pakkasta. Ulko-ovestamme tuulee suoraan sisälle, mutta ovi on yksityiskohtineen aivan mahtava. Edelliset asukkaat olivat ehtineet remontoida pienen kylpyhuoneen, jonka ikkuna näkyy pylvään takana oikealla. Ikkuna ei mielestäni istu talon ulkoasuun mitenkään ja tursottavat muovieristeet eivät sitä mitenkään kaunista. Metsästän tilalle salmiakkiruutuista vanhaa ikkunaa, johon voisi teettää tuplalasit lisäksi. No, kaikki aikanaan.

Iloitsin suunnattomasti kun löysin vielä aivan liian myöhään istuttamistani kesäkurpitsan taimista yhden hyväkuntoisen kurpitsan. Ensi kesänä sitten uudestaan, näitä oli selvästi helppo "kasvattaa" tekemättä mitään. Ensi lauantaina Saa koskea! -päivä Nuutajärvellä, sinne siis!

Saa koskea! -tapahtuma Nuutajärven lasikylässä 12.10.2013 klo 11-16

Nuutajärvellä on taas kiva päivä tiedossa kun lasikylän käsityöläiset avaavat pajojensa ovet ja vieraat pääsevät kokeilemaan erilaisia materiaaleja ammattilaisten opastuksessa. Keramiikkapajassa on luvassa keramiikkaa käsinrakentaen tai dreijaamalla. Paja on vielä hieman vaiheessa, mutta ehtiihän tässä... :)
Heti aamusella pidän kaksi värikylpytyöpajaa, ensiksi ihan pienille taiteilijoille, 3-23kk, klo 10-11 ja klo 11.30-12.30 hieman isommille (2-5v.).  Toivottavasti saamme paikalle paljon iloisia perheitä ja päivästä tulee mahtava.
Muissa pajoissa voi kokeilla kankaanpainantaa, lasihelmien tekoa, raudantaontaa ja tietenkin jännittävää lasinpuhallusta. Kaikkiin pajoihin alkaa ilmoittautuminen klo 10. Tapahtuma on kaiken muun hyvän lisäksi ilmainen, joten sankoin joukoin paikalle :)

Kysy ketulta

Olen yrittänyt ahkerasti opetella hiljentymään kesken kiireisten päivien ja kuunnella itseäni varsinkin silloin kun en tiedä miten toimia. Ilahduttavan usein tämä on myös tuottanut halutunlaisia tuloksia. Mieheni sanookin aina kun mietin tai etsin jotain, että kysy ketulta. Tämä siitä syystä, että tutustuessani Veda-taiteeseen, teoksissani alkoi vilistä kettuja. Koko kesän sain myös seurata ihanan kettuperheen touhuja. Jotain kerrottavaahan niillä on pakko olla :)
Kävin tällä viikolla Hämeenlinnassa ja nälkäisenä päätin etsiä hyvää kasvisruokaa. En kuitenkaan ollut katsonut mitään paikkoja tai edes karttaa etukäteen ja niin päädyin keskustan liepeelle, auto parkkiin ja menoksi. Koitin keskittyä kovasti ja antaa jalkojen viedä. Kävelin jonkin aikaa suoraan, käännyin sopivalta tuntuvassa kulmassa, nousin portaita ja eteeni tuli Green Laurell -niminen lounaspaikka, jossa söin taivaallisen maukasta kookosbataattikeittoa. Ei harha-askelia, ei eksymistä, toimii! :)

Elokuun illassa

Vietimme viikonloppuna sukulaisteni syntymäpäiviä ja illalla rapujuhlia. Vaikka en itse rapuja syökään, oli ilta hauska ja vatsakin täyttyi. Oli ihanaa olla mökkisaaressa ja katsella elokuun tummenevaa iltaa. Sisareni oli hankkinut kauniita järvisoihtuja. Olin soihduistani aivan innoissani, mutta mieheni alkoi samantien suunnitella miten voisin tehdä keraamisia kelluvia kynttiläkuppeja. Hmm, tuotekehittely tarvinnee käynnistää. Rahakirstun vartija kun taisi järkyttyä pahanpäiväisesti nähtyään soihtujen hinnan :)

Pieniä tunnelmapaloja:

Keramiikkapaja edistyy

Kesä on vierähtynyt vauhdikkaasti ihan muissa hommissa kaukana kotoa kuin olin suunnitellut. Keramiikkapaja otti kuitenkin tänään kunnon nytkähdyksen kohti avajaisia, mahtavaa. Pesimme hyllyjä ja järjestelimme tilaa. Ostin jo vuosi sitten ennen kuin tilakaan oli selvillä, ihanan vanhan myyntitiskin. Onneksi se mahtui pajaan. Mieli tekisi jo kovasti iskeä sormet saveen ja tehdä jotain, ei niin väliä mitä :) Tämän pienen tuikkutalon tein tuparilahjaksi keväällä. Muoto on vapaanlainen eikä niin suorakaan, valutöiden säntillisyyden vastapainoksi on kiva tehdä toisenlaisia töitä.

Huvilan remontit ovat olleet tauolla edelleen. Haimme korjausavustusta verannan ja sisäänkäynnin pilareiden korjaamiseen, mutta tällä kertaa onni ei suosinut. Haaveilin koko talven juovani aamukahvia parvekkeella järven rantoja katselleen, mutta sitä onnea täytynee vielä odotella. Iloitsen siitä, että korjaustöihin on löytynyt luotettavan oloinen urakoitsija. Se on jo iso plussa. Syksymmällä saatamme saada pahimmat vauriot työn alle. Ehkäpä pääsen vielä kuulaana syysaamuna kahvittelemaan (toppatakkiin kääriytyneenä)  :)

Ruusu kukki kauniisti lahovaurioista välittämättä

Iltalenkkiseuralaiset

Maaseudun yksi parhaita puolia on ehdottomasti pienet ja suuremmat metsän asukit. Keväämmällä kohtasin iltalenkillä touhukkaan mäyrän, joka tuhisi ja puhisi kuin höyryjuna. Kotirantaamme kotiutunut joutsen ilahdutti kauneudellaan useana iltana. Olen ihastellut myös ylväitä peurata ja suloisia jäniksiä. Kaikkein eniten olen iloinnut kettuperheen puuhien seuraamisesta. Nyt ketunpojat ovat useasti leikkineet kotipesänsä lähellä ja kurkistelleet uteliaina piiloistaan. Kumpa ne saisivat kasvaa rauhassa aikuisiksi.

Ostan harvoin ja harkiten mitään uutta, mutta vanhojen lenkkikenkien tultua tiensä päähän, ostin mainoksen nähtyäni "paljasjalkakengät". Ja koska rakastan värejä ja asun vaaleanpunaisessa talossa, päädyin tietysti iloiseen pinkkiin.

Pirteät pinkit

Jos muuten lenkkeilee lehmien laidunalueiden lähellä, saattaa saada kirittäjiksi parven innokkaita kärpäsiä. Eipä paljoa tee mieli hiljentää vauhtia tai on suu täynnä kärpäsiä :)

Lasten Lasipäivä Nuutajärvellä

Huomenna vietetään kivaa puuhastelupäivää lasten kanssa Nuutajärven viehättävässä kylämiljöössä. Ohjelmassa on piirtelyä, muovailua savesta ja tietenkin lasinpuhallusta. Lasten suunnittelemien mallien pohjalta lasinpuhaltajat puhaltavat osan malleista valmiiksi lasiesineiksi. Paljon muutakin hauskaa on luvassa :) Aiheena on fantasiaeläin ja pääsin virittäytymään tunnelmaan maalaamalla somistuskankaita.

Lämpimästi tervetuloa! Lisää infoa löytyy lasikylän nettisivuilta www.nuutajarvi.fi

Tunnelmaa ja ajan patinoimaa pintaa

Tervetuloa seuraamaan hämäläiseen tapaan edistyvää remonttia vaaleanpunaisessa huvilassa.  Mukana myös keramiikkaa ja tekstiilisunnittelua. Mausteena entisten kaupunkilaisten luonnonmukaisen maalaiselämän haaveita ja haasteita. Aiemmat blogitekstit voit kurkistaa täältä: http://www.villatalvik.fi/Villa_Talvik/Blogi/Blogi.html

Olen miettinyt useasti mistä vanhan talon henki muodostuu. Haluan säilyttää talossamme sen tunnelman mikä veti meidät toisesta maasta asumaan juuri tänne. Miten voi etukäteen tietää miten paljon muutoksia tunnelma kestää? Toisaalta nyrpistelen nenääni likaisille vanhoille tapeteille, toisaalta mietin mitä ne kertovat elämästä ennen meitä. Tuntuu hassulta kun kävelen "palvelijanpäädyssä" kynnysten yli, jotka ovat kuluneet keskikohdasta pyöreiksi. Mietin usein kuinka monta kertaa näiden kynnysten päältä onkaan kuljettu.

Olen ajatellut jättää osan ovista hiomatta ja maalaamatta. Jotenkin vanhat maalikerrostumat viehättävät. Jospa tunnelma onkin niistä kiinni? Plussana vielä se, että pääsee itse helpommalla :)

Keittiön yhteen kynnykseen jäi hauska jälki meistä remontin yhteydessä (remontista, joka jatkuu edelleen, nyt on vuosi mennyt ilman keittiötä). Lattiat olivat osoittautuneet vetoisiksi, joten päätimme nostaa lattialankut varovasti ylös ja tarkastaa eristystilanteen. Samalla tarjoutui tilaisuus poistaa lattian alle puhalletut muovipohjaiset eristeet. Kun uudelleen paikoilleen asetellut lankut oli maalattu, suljimme keittiön oven, jotta lattia saisi kuivua kissoilta rauhassa. Samalla alkoi kuulua epäilyttävää rapinaa, mutta emme löytäneet rapinan aiheuttajaa. Kun avasimme seuraavana päivänä oven, löytyivät pikkuruiset hiirentassujäljet kynnyksen päältä. Hiirulainen oli pyörinyt ympäriinsä maalia tassuissaan.