Yli puoli vuotta on kierähtänyt jonnekin edellisestä tekstistä. Mihin se meni, mitä tapahtui? Toisaalta ei paljon mitään, ihanaa tavallista arkea ja toisaalta vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon kaikkea :) Luovuin alkuvuodesta keramiikkapajan puolikkaastani. Tilassa ei voinut työskennellä kylmimpinä aikoina ja sähkölaskut kohosivat taivaisiin. Myös vatsassani kasvanut uusi pieni ihminen helpotti päätöksentekoa siirtyä työskentelemään kotipajalle. Hurja muodonmuutos maapohjaisesta kellarista mukavaksi työtilaksi on alkanut. Valmistumisesta ei tosin ole tietoja. Niin kuin ei näiden meidän muidenkaan remonttiräjäytysten kanssa. Keittiössä kokkaillaan edelleen sujuvasti työmaalampun valossa retkikeittimellä, vaikka joitain edistysaskeleitakin on otettu. Maalasin juuri ennen lapsiveden menoa keittiön valtavaa uutta astiakaappia. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin :) Vauva kainalossa viimeistelin keramiikka-artesaaniopintoni ja valmistuin samaan aikaan luokkakavereiden kanssa. Aikamoinen puristus, mutta kyllä kannatti. Jatko-opinnot muotoilun puolella saavat nyt hieman odottaa äitiysloman ajan. Opinnäytetyönäni perehdyin kiehtovaan suomalaiseen mytologiaan ja tein valtavasti pintakoristelukokeiluja. Lisäksi kehittelin kattaussarjaa osista koostuvasta kaitaliinasta ja pannunalusista.
 |
Kuvassa lemmikkikuviot. Kyseiseen kukkaan liittyy traaginen rakkaustarina.
|
 |
| Entisaikojen pyhä paikka: metsälampi. |
 |
| Pintakuviointikokeiluja: kuvansiirrot |
 |
| Osallistuin keväällä suomalaista mytologiaa maalaten -kurssille. |
Toivottavasti työtila valmistuisi ihmeen voimalla nopeasti. Katselen aina iltaisin keramiikkavälineitäni ja mietin mitä kaikkea sitä voisikaan taas näpertää...
