Sateen mahdollisuus todennäköinen

Tälle kesälle oli paljon suunnitelmia. Olin tallettanut paikallissanomien kesämenoliitteen ja napannut mukaani kultturirientoja esittelevän lehtisen. Hei mennään tuonne ja tuonne ja tämäkin olisi kiva! Pihalle rakentuu ohimennen ja mennen tullen koko pitkän kuuman kesän kukkiva puutarha. Syödään oman maan satoa ja nautitaan rauhallisista kesäilloista ulkona. Nyt on heinäkuun viimeinen päivä. Parsapenkin kaksi vuohenputkien ja kaikenlaisten heinien keskellä henkitoreissaan riutuneet parsat on syöty ja mansikka-amppelin yksi mansikka jaettiin pienimmäisen kesken. Amppelin muut mansikat homehtuivat. Ilmeisesti sitä ei olisi pitänyt jättää taivasalle, hups. Viime keväänä jemmatuista ja piilopaikkaansa unohtuneista siemenpusseista laitoin kasvamaan basilikaa, tilliä, jotakin papua ja jotain mitä en muista. Laitoin ne kasvamaan tosi käteviin turveruukkuihin. Jossain vaiheessa satuin ulkona vilkaisemaan viljelmiäni ja hoksasin, että ehkä on vähän liian sateista turveruukuille... Osa siemenistä oli valunut paisuneiden ruukkujen reunoilta maahan. Koko ajan olemme olleet menossa ja tulossa, mutta moni hieno tapahtuma on jäänyt näkemättä. Pihaa olen laittanut ehkä kaksi kertaa ja puutarhakalusteet on pesemättä. Onneksi kaupasta saa onnekkaampien (ja ehkä asiaan paremmin perehtyneiden) viljelijöiden satoa ja kesätapahtumia on vielä tulossa. Parasta on lasten riemu vailla odotuksia auringonpaisteesta ja siitä miten ajatteli asioiden olevan. Jos sataa, voi hyppiä lätäköissä. Ehkä huomenna paistaa aurinko. :)

Edelläkävijä tietämättään

Suuren remonttiurakan keskellä keskeneräisyyden sietäminen on vaatinut opettelua. Olen kehittänyt siihen lääkkeen selaamalla tapettimallistoja ja tilailemalla tapettimallipaloja, joita sitten teippailen seinille, joihin olen niitä ajatellut. Sitten joskus kun on tapetoinnin vuoro. Sitä odotellessa pystyn helposti pienen mallipalan avulla kuvittelmaan koko seinäpinnan tapetin peittämäksi. Rakastan jugendhenkisiä kuvioita ja melestäni ne sopivat hyvin huvilan henkeen. Yksi tilaamani mallipala on ollut nyt kolme-neljä vuotta tulevan ruokailuhuoneen (nykyinen väliaikainen työhuone ja varasto...) seinällä. Edellinen omistaja oli aloittanut huoneen remontoinnin poistamalla tapetit ja seinä oli levytetty kipsilevyillä. Suorat seinät eivät kuulu asioihin mitä tavoittelemme, joten otimme levyt pois. Puukuitulevyn pinta tuntuu jotenkin luonnollisemmalta puutalon seinällä. Levyjen poiston jälkeen teippasin tapettipalan seinään ja kas, remontti siirtyi jonnekin muualle. Tästä kyvystä laajentaa mallipala seinän leveidelle saattaa olla haittaa remontin etenemiselle. :)
Olen ollut erittäin tyytyväinen tapettivalintaani ja huokaillut ihastuksesta aina tapetin nähtyäni. Kunnes nyt... Yhdessä kivassa blogissa mitä seuraan oli mainittu valitsemani tapetti. Jutun idea oli se miten tämä kyseinen tapetti (vieläpä samanvärisenä) on ujuttautunut joka paikkaan. Myös bloggaajan kotiin ilmeisesti edellisen asukkaan toimesta. Ja toden totta, nyt muistankin nähneeni vilauksia tapetistani viime aikoina siellä täällä.

Lukemassani jutussa käytettiin myös nimitystä vaginatapetti. Apua, en ollut ollenkaan ajatellut kuviolle sellaista nimeä, mutta nyt siitä ei pääse enää yli. :D Tuntuu, että on aika surffata tapettimallistoja selaamaan ja tilata muutama uusi mallipala. Jotain hyötyä sentään tästä edelläkävijän roolista hämäläiseen tapaan.

Iso talo, monta piilopaikkaa

Meiltä kysytään usein paljonko huvilassa on neliöitä. Ei aavistustakaan, mutta tavaroilla on tapana löytää hyviä piilopaikkoja. Ja sitä tavaraa kahdella hamsterinsukuisella ihmisellä on paaaaljon. Etsin tänään muistitikkuja, joissa muistaisin olevan kuosisuunnitelmia, joita nyt kipeästi tarvitsen. Löysin kolme muuta pitkään hukassa ollutta asiaa (mm. keittiön vetimet, jee! Toivonpilkahdus rempan etenemiselle).  Kolme vuotta sitten keväisessä keittiöpuutarhavimmassa ostetut siemenet eivät taida enää itää... Tältäkö oravista tuntuu kun ne unohtavat käpykätkönsä? :D Päivän piristys oli ihmeellinen rullalle kääräisty rahakätkö. Ei minkäänlaista muistikuvaa miten ja miksi olen sen piilottanut. Aika hyvä saldo. Ja löytyi ne muistitikutkin lopulta.

Kulhoja pääsiäiseksi

Silloin kun työnteko ei oikeastaan yhtään tunnu työltä, on varmasti valinnut itselleen sopivimman ammatin. Pari viikkoa sitten olin ohjaamassa Pääsiäiskulhojen muovailua Punkalaitumella. Ihana paikka ja ihanan innostunut ryhmä lapsia ja aikuisia. Pari tuntia meni hujauksessa ja kulhoista tuli niin hienoja. Ladoin uuniin pupuja, kanan, kaksi tipua ja yhden lampaan. Mukaan mahtui myös pari pääsiäiskrokotiilia, koska kyllähän krokotkin munivat. Ihan parasta :D

Kuka uskaltaa napata suklaamunan krokotiilin suusta? Hui :)

Aurinkokylpy

Pitkän (loputtoman) harmauden jälkeen aurinko paistoi aamulla kirkkaasti kun hiippailin yläkerrasta. Huvilamme jokainen huone on yhtä ikkunaa ja oviaukkoa mikä välillä aiheuttaa sisustushaasteita kun ehjää seinäpinta-alaa on niin minimaalisesti. Mutta tälläisinä auringossa kylpevinä aamuina... aah valon määrää.

Mäki peltojen keskellä, johon talomme on rakennettu tunnetaan kylällä myös nimellä Mäntymäki. Olen yrittänyt etsiä tietoa huvilan historiasta, mutta toistaiseksi turhaan. Pieniä tiedonmurusia on onneksi löytynyt paikallisilta tietopankeilta. :) Mäellä kasvavat männyt ovat hurjan korkeita ja ne luovat ihanan tunnelman. Kesällä koko mäki rehahtaa valtavaksi vihreäksi keitaaksi ja satakieli laulaa iltaisin. Rakastan puutarhatöitä ja kukkien istuttamista. Edelleen mielessä on myös haave jonkinasteisesta omavaraisuudesta vihannesten suhteen. En kuitenkaan haluaisi muuttaa jännää sademetsätunnelmaa (ehkä joidenkin mielestä ryteikkö olisi osuvampi ilmaus, heh) enkä tuhota yhdenkään linnun pesää. Yksi kesä ruusupensaan leikkaus jäi kun pöheikön keskeltä löytyi pikkuruinen pesäänsä puolustava lintunen. Viime viikonloppuna kuitenkin kaadoimme kaksi isoa koivua, toisen talon vierustalta ja toisen siäänkäynnin edestä. Jotenkin tuntui haikealta kaataa puita, mutta nyt... aah tätä valon määrää. Kevät tulee.

Hetki sitten näytti vielä tältä. Sininen valo on vaihtunut auringon valoon.

Omat jutut

Omat jutut, oma aika. Miten ihanaa olikaan päästä keramiikkakurssille oppimaan uusia juttuja. Vieläkin mieli surraa uusia ideoita. Kuvansiirtomenetelmät kiehtoivat jo silloin kun opiskelin tekstiilisuunnittelua ja viime kevään testasin eri menetelmiä savelle. Nyt pääsin ammattilaisen opastukseen ja sain vihdoin kunnon tuntuman ja onnistuneita kokeiluja kopiopainosta. Mahtavaa, tätä lisää, äkkiä. Työhuoneen valmistuminen junnaa edelleen paikoillaan, mutta ehkä tällä uudella energialla se valmistuu suitsait :)

Kopiopainossa kuva siirretään nimenmukaisesti valokopion avulla. Kopioin valokuvia, joita olin käsitellyt, vanhoja mustavalkokuvia ja piirustuksia. Kaikki tuntuivat toimivilta. Seuraavaksi haluan testata massoja ja lasitteita. Tekemisen meininkiä :)

Talven juhlaa

Vietimme ensimmäistä kertaa huvilalla joulua. Aaton lumisade tuli kuin tilauksesta ja kruunasi joulutunnelman. Ihanan valoisaa ja kaunista. Näkymä parvekkeelta on satumainen, ihan kuin toinen maailma. Tykkäämme perinteistä ja joulua vietettiin aika perinteisellä kaavalla. Mitään ei tosin tehty väkipakolla. Siivous jäi vähän vaiheeseen ja nyt kaapit on entistä sotkuisemmat kun työnsin kaiken ylimääräisen näkyviltä pois. Kukaan ei muistanut ostaa manteleita, joten riisipuuroon piilotettiin pikkuinen pähkinä. Osa koristeista jäi laatikkoon kun joulu yllätti taas. Tärkeintä kuitenkin oli, että lapsella säilyi ihana joulunodotustunnelma aattoon asti. Itsellä se löytyi viimeistään kanelintuoksusta riisipuuron päällä. Miksi turhaan kiirehtiä kun kaikki on valmista omalla tavallaan.

Joulupäivän ihana valkeus

Joulua odotettiin meillä kahden kuvakalenterin voimin. Poika sai itse valita toisen kalentereista ja voin todeta, että olisin itse valinnut saman :) Ajattelin säästää kalenterin ja askarrella siitä pakettikortteja ensi vuonna. Silloinhan aloitan valmistelut tosi hyvissä ajoin...

Musiikkia, kynttilöitä, vanhoja esineitä, kutkuttavaa odotusta, joulutunnelmaa. Tuntuu, että vanhoihin koristeisiin tallentuu muistoja jokaiselta vuodelta.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja.